Jos olet suuri jigi-kalastuksen ystava, niin tama sivu on juuri sinulle. Aloittelijat ja miksei jo hieman enemmankin jigilla kalastaneet loytavat parhaimmat niksit juuri talta sivulta.

Kalalajimme ja -vetemme soveltuvat jigikalastukseen erinomaisesti. Useat eri kalalajit,

kuten ahven, kuha ja hauki ottavat mielellään jigiin. Kaiken kaikkiaan jigikalastus

soveltuu kaikkien petokalojemme pyyntiin erinomaisesti. Lisäksi jigiin saattaa ottaa

myös muun sorttinen kuin petokala, esimerkiksi lahna on täysin mahdollinen saalis.

Jigikalastuksen ilon voi kokea jalokalan pyynnissä kuohuvilla koskilla tai kesäaamun

usvassa mökkirannan haukia narraten. Parhaimmillaan jigikalastus on kuitenkin

lokakuisella merellä, jolloin pelikavereina on XL-raitapaidat. Kun vielä todetaan

jigikalastuksen olevan varsin kevyt ja monivivahteinen heittokalastusmuoto ei ole, että

jigaajat lisääntyvät keskuudessamme päivä päivältä.

Suurahventen jigaaminen syksyisellä merellä Alkusyksystä kesän jäljiltä ison

meriahvenen tapaa hyvin monenlaisista paikoista. Kalan saattaa löytää aivan matalasta

rantavedestä tai syvältä vedenalaiselta matalikolta. Kala on tässä vaiheessa hyvinkin

hajallaan ja tämä näkyy myöskin jigaajan saaliissa, jota ei yleensä paikaltaan kerry

kovinkaan monia yksilöitä. Päivän mittaan useita paikkoja kiertämällä kuitenkin

riittävästi. Isot ahvenet oleskelevat "jigikauden" alussa mielellään 4-15 metrin

syvyydessä. Oikea ottisyvyys vaihtelee päivän mukaan riippuen mm. valoisuudesta,

ilman paineesta ja vuorokauden ajasta. Jostakin vesikerroksesta löytää paremmin

syövän ahvenen kuin toisesta.

Valoisuuden mukaan paikkaa valittaessa pimeillä keleillä sekä aamu- ja iltahämärässä

kala ottaa mielellään matalasta vedestä (4-8m). Kirkkaan päivän valoisimpina jaksoina

raitapaidat ovat matalassa vedessä usein huonosti ottavia ja arkoja, mutta syvään

veteen aina 15:sta metristä asti hakeutunut jigaaja voi onnistua jo huomattavasti

paremmin.

Kun syksy etenee ja meriveden pintakerroksen lämpötila laskee kymmenen asteen

tietämille kasaantuvat köriläät tiiviisiin parviin talvehtimisalueille tai näiden tuntumaan.

Tällöin ollaan normaali vuotena syys/lokakuun vaihteessa. Samaan aikaan myöskin

suurin osa ulkoalueiden ahvenista siirtyy sisäsaaristoon ja hyvillä ahven alueilla

esiintyvät parvet voivat olla mittavia.

Hyviä paikkoja ovat olleet syvät vedenalaiset pakat (8-15m) sekä vedenalaisten

matalikkojen kärjet ja sivustat. Parhaisiin tuloksiin päästään kun kalastus keskitetään

pienille nalleille joilta kala on helppo löytää. Hyvältäkin pakalta saattaa kuitenkin vetää

vesiperän sillä mm. kova virtaus voi olla syynä kalan huonoon ottihalukkuuteen.

Tällöin on syytä hakeutua suojaisemmille ja vähemmän virtaaville alueille. Virtaus

saattaa aiheuttaa myöskin sen, että syvänkin pakan ahven nousee väliveteen

syönnökselle, joka on aiheellista huomioida. XL:ää tulee samoiltakin paikoilta vuoroin

hyvin ja toisina päivinä sitten huonommin.

Kalastustekniikka syönnin ja vuodenajan mukaan Jigaustekniikka valitaan

syönnin ja vuodenajan mukaan. Perustekniikkaa käyttämällä selviää jo melko pitkälle.

Suoritetaan heitto ja annetaan jigin vajota pohjaan. Varsinkaan syvässä vedessä

kalastettaessa ei laukaista kelan mekanismia kiinni vaan annetaan siiman juosta kelalta

sitä mukaa kun jigi vajoaa. Siimaa seuraamalla havaitaan milloin pohja on saavutettu.

Jigin vajotessa on syytä olla tarkkana, sillä mikäli heitto osui oikeaan suuntaan saattaa

ahven ottaa jigin aavistusta ennen kun pohja on saavutettu tai otti tapahtuu heti kun jigi

osuu pohjaan. Yleensä tämä on merkki hyvästä syönnistä tai siitä, että kalaa on paikalla

sitten hieman enemmänkin. Mikäli ottia ei heti tule käännetään vapa siiman

suuntaiseksi ja kelataan tyhjät pois. Näin otetaan tuntuma jigiin. Tämän jälkeen tehdään

ensimmäinen veto vapaa nostamalla. Mikäli on tehty pitkä heitto saa ensimmäiset

vedot olla reilun mittaisia, jotta saadaan jigiin hyvä tuntuma. Vetojen pituutta

vaihdellaan aivan pienistä jigin liikautuksista reiluihin nostoihin. Jokaisen vedon jälkeen

annetaan jigin vajota pohjaan. Tällä tavoin jatketaan aina niin pitkään kunnes jigi on

veneen alapuolella ja siima kohtisuorana pohjaan nähden. Kalan otit tulee katsoa

siimasta, varsinkin syvästä vedestä jigatessa. Vasta-isku tehdään välittömästi siiman

värähtäessä. Tuntumalla jigattaessa kalan oteista ei havaita edes puolia ja tällöin saalis

on sen mukainen.

Lentosyönnin aikaan voidaan tehdä reiluja vetoja koko jigin sisään ottamisen ajan.

Tällöin kala on hyvällä otilla ja ottaa reilusti jigiin. Kun kala on kiinni seuraa siitä usein

parvi ottihalukkaita raitapaitoja ja mikäli kala irtoaa niin vapaasti pudottamalla on siinä

välittömästi uusi ahven kiinni. Tämä vapaasti pudottaminen tehoaa myöskin

tilanteessa, jolloin ahven ei ole varsinaisesti koukussa. Ahven roikkuu monasti pitäen

lujalla purennalla jigiä pyrstöstä kiinni. Kala saattaa nousta jopa muutamia metrejä

hellittämättä otettaan. Kun kala irroittaa otteensa tehdään välittömästi vapaa pudotus

eikä mene hetkeäkään kun sama tai uusi ahven tavoittelee jigiä - usein entistä

hanakkaammin.

Kun samaa paikkaa kalastetaan hiemankin pidempään kerääntyy osa ahvenista aivan

veneen alle. Tällöin ei tarvitse tehdä kuin parin metrin heitto ja antaa jigin vajota

pohjaan. Kun jigi on pohjassa nostetaan se hieman sen yläpuolelle ja taas on suurahven

kiinni. Näin veneen alta kalastamassa tekniikka sivuaa hyvin läheltä pilkkimistä.

Huonon syönnin ja kylmien vesien aikaan tehdään ensimmäisten reilujen vetojen

jälkeen lyhyitä ja hitaita vetoja. Jopa aivan pohjaa pitkin jigiä vetämällä päästään

monasti hyviin tuloksiin. Yleensäkin jigiä tulee uittaa rauhallisesti ja välttää pitämästä

liikaa kiirettä. Suurin ja yleisin virhe juuri onkin turha hätäily jigiä sisään otettaessa

sekä se että jigin ei anneta jokaisen vedon jälkeen käydä pohjassa.

Isokokoiset jigit ovat poikaa XL:n pyynnissä. Kumiksi kannattaa valita sirpillä

varustettu seitsemän tuumainen (17,5 cm suoraksi ojennettuna) matojigi tai viisi

tuumainen normaali sirppipyrstö. Syvästä jigatessa, jolloin joudutaan käyttämään

varsin raskaita jigipäitä valitaan painoksi ns. Bullet Head (luotipää), paino joka ei ole

kiinteänä itse koukussa eikä madossa vaan liukuu irrallisena pitkin siimaa. Irrallisen

pään etu on siinä, että vaikka käytetään 20 gramman painoa ei itse syötti

(matojigi+koukku) ole painava, kuten kävisi mikäli käytettäisiin 20 grammaista

kiinteäpäistä painoa.

Etu on varsin kun muistetaan, että ahven imaisun tapaisesti nappaa saaliinsa. Eli kevyt

syötti löytää tiensä syvälle ahvenen kitaan. Perinteinen jigipää n. kymmenen gramman

painoisena normaali sirppipyrstöllä varustettuna pelaa hyvin kahdeksaan metriin ja

välttävästi kymmenen metrin syvyyteen asti.

Vavaksi valitaan 5-6 jalkainen jäykkä hiili- tai lasikuituvapa. Vavalla tulee pystyä

heittämään 20 gramman painoisia vieheitä. Kelaksi suositeltava on pieni hyrräkela

varustettuna fluorisoivalla 0,25 millin siimalla. Haspelitkin käy tarkoitukseen lähes yhtä

hyvin. Lisäksi kaikuluotain on välttämätön etsittäessä vedenalaisia pakkoja sekä

niemenkärkiä.

Back To Home | Kuhan Vetouistelu | Kalastus aiheisia linkkeja | Hauen Kalastus